Arvomaailma

Tämän sivun sisältö:

Tärkeät asiat elämässä

Haluaisin olla täysin tyytyväinen itseeni, työhöni ja minulla olisi mahdollisuus elättää itseni ja perheeni täysin.

AMIS-tutkimuksessa vastaajista pyydettiin arvioimaan, kuinka tärkeitä annetussa listassa olevat asiat ovat vastaajan omassa elämässä. Vuonna 2018 vastaajat arvioivat tärkeimmäksi muista ihmisistä välittämisen (92 %), seuraavaksi tärkeintä on itsenäisyys ja omillaan pärjääminen (91 %) ja kolmantena tulee älykkyys ja järkiperäisyys (89 %). Nämä kolme asiaa ovat muodostaneet kolmen kärjen koko kymmenen vuoden tarkastelujakson ajan, ainoastaan niiden sijoitus on vaihdellut keskenään. Vuonna 2011 itsenäisyys ja omillaan pärjääminen koettiin tärkeimmäksi asiaksi ja vuonna 2013 se oli jaetulla ensimmäisellä sijalla muista ihmisistä välittämisen kanssa.

[Toivon, että 15 vuoden päästä minulla on t]yö, omakotitalo, lapset, aviomies. Haluan olla hyvässä työssä, eli että pärjään palkallani ja työ on mieluisaa. Tärkeintä kuitenkin on, että nautin työstäni ja elämästäni.

Myös raha ja varallisuus sekä luovuus koetaan amisten keskuudessa tärkeiksi ja ne ovat vaihdelleet eri tutkimuskerroilla sijoilla neljä ja viisi. Vuoden 2018 tuloksissa on erityistä se, että luonnonsuojelu ja ympäristöasiat koetaan yhdeksän vuoden jälkeen taas tärkeinä.

Vuonna 2018 vastaajista 78 % kokee ympäristöteemat tärkeiksi omassa elämässään, kun vuonna 2016 vastaava osuus oli 69 %. Sen sijaan ensimmäisellä tutkimuskerralla vuonna 2009 vastaava luku oli 75 %.

66 % vastaajista kokee yhteiskunnallisen vaikuttamisen tärkeäksi asiaksi omassa elämässään vai 66 % vastaajista kokee, että yhteiskunnallisen vaikuttaminen on tärkeää.

Samansuuntainen muutos kohti positiivisempaa näkyy amisten suhtautumisessa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Vuonna 2018 vastaajista 66 % kokee yhteiskunnallisen vaikuttamisen tärkeäksi asiaksi omassa elämässään, kun taas vuonna 2016 näin vastasi 59 % osallistujista. Vuoden 2018 AMIS-tutkimuksessa kysyttiin ensimmäisen kerran myös sitä, kuinka tärkeänä vastaajat näkevät äänioikeuden käyttämisen. Yli 27-vuotiaista 84 % kertoo äänioikeuden käyttämisen olevan tärkeää. 15–23-vuotiaiden keskuudessa äänestämistä ei pitää tärkeänä yksi neljästä (25 %) vastaajasta. Naisten ja miesten suhtautumisessa äänioikeuden käyttämiseen tai yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on vain hyvin pieniä eroja. Naisista kuitenkin miehiä suurempi prosenttiosuus vastaa kummankin asian olevan erittäin tärkeitä melko tärkeän sijaan.

AMIS 2018 -tutkimuksen vastaajista 64 % on sitä mieltä, että opintoihin on kuulunut tarpeeksi yhteiskunnallisten taitojen harjoittelua. Vuoden 2017 Nuorisobarometrin tulokset kertovat, että ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat kokevat oppineensa yhteiskunnallisen vaikuttamisen taitoja lukiolaisia vähemmän. Samassa tutkimuksessa todetaan, että ongelmana on muun muassa se, että ammatillisessa koulutuksessa päähuomio on tulevassa ammatissa tarvittavien taitojen omaksumisessa.1

Osallisuuden kannalta on erittäin huolestuttavaa, että osa toisen asteen suorittavista opiskelijoista ei saa tarvittavia taitoja toimiakseen aktiivisina kansalaisina. Nuorisobarometrissa 2017 korostetaan, että oppilaitoksia tulisi kehittää paikkoina, joissa nuoret voivat harjoitella yhteiskunnallisia taitoja. Kouluterveyskyselyn 2017 tuloksista kävi ilmi, että amiksista vain 17 % oli äänestänyt lukuvuoden aikana luokan edustajan tai oppilaskunnan vaalissa, kun lukiolaisilla vastaava osuus oli 44 %.2

AMIS 2018 -tutkimuksen tulokset kertovat, että ammattiin opiskelevista 71 % kokee isänmaallisuuden tärkeäksi arvoksi. Miehistä 77 % ja naisista 69 % kertoo isänmaallisuuden olevan tärkeää. Myös ikäluokkien välillä on eroja: 21–26-vuotiaista 64–65 % vastasi isänmaallisuuden olevan tärkeää, kun taas muissa ikäluokissa vastaava osuus oli yli 70 %. Yli 27-vuotiaat ovat isänmaallisimpia, heistä 76 % vastasi sen olevan heille tärkeää. Isänmaallisuuden lisäksi myös eurooppalaisuus on tärkeintä vastaajista yli 27-vuotiaille, joista 68 % kertoo sen olevan tärkeä arvo. Kaikista vastaajista eurooppalaisuuden kokee tärkeäksi 63 %. Vastaajaryhmistä eurooppalaisuutta vähiten tärkeänä pitävät 24–26-vuotiaat, joista 58 % pitää eurooppalaisuutta tärkeänä.

Väite ”Suhtaudun kriittisesti maahanmuuttoon” on ollut mukana jokaisella tutkimuskerralla. Vuodesta 2011 alkaen on ollut näkyvillä selkeä kriittisten asenteiden lieventyminen. Vuonna 2011 vastaajista 57 % kertoi suhtautuvansa kriittisesti maahanmuuttajiin. Vuonna 2018 vastaava osuus on 43 %. Sama trendi asenteiden lieventymisessä näkyy väitteen ”Mielestäni Suomi on suomalaisia varten” kohdalla.

Vuonna 2011 vastaajista 68 % oli väitteen kanssa samaa mieltä, kun vuonna 2018 samaa mieltä on 55 %. Miehistä 51 % mutta naisista vain 34 % ilmoittaa olevansa kriittisiä maahanmuuttoa kohtaan. Ero sukupuolten välillä on siten merkittävä. Myös maantieteellisesti esiintyy hajontaa. Hyväksyvimmin maahanmuuttoa kohtaan suhtaudutaan amisten keskuudessa pääkaupunkiseudulla, jossa vain 34 % ilmoittaa olevansa maahanmuuttokriittinen. Kriittisimpiä maahanmuuttoa kohtaan ollaan Itä-Suomessa, missä vastaava osuus amisten keskuudessa on 46 %.

Vaikka vastaajista 92 % arvioi muiden auttamisen olevan tärkeä arvo omassa elämässään, vain 64 % on sitä mieltä, että Suomella on velvollisuus auttaa ihmisiä, jotka pakenevat sotaa tai inhimillisiä kärsimyksiä. Määrä on kuitenkin noussut viisi prosenttiyksikköä vuodesta 2016, jolloin asiaa kysyttiin AMIS-tutkimuksessa ensimmäisen kerran.

Ystävät ja lähimmäiset, mielekäs hyvinvointiin liittyvä työ, matkustelu, oma hyvinvointi ja sen jakaminen muille.

Tutkimusten mukaan sosioekonomiset erot vaikuttavat muun muassa terveyteen ja elämässä pärjäämiseen. Kuitenkin AMIS 2018 -tutkimuksen mukaan ammattiin opiskelevista 86 % on sitä mieltä, että elämässä menestyminen on omasta itsestä kiinni. Luku on pienentynyt vuodesta 2016 kuusi prosenttiyksikköä, Nuorisobarometrissa on seurattu samaa arvojen kehitystä useamman vuoden ajan ja sen tulokset tukevat AMIS-tutkimuksen tuloksia useamman vuosikymmenen tarkastelujaksolla: individualismia korostava asenneilmapiiri, jossa jokaista pidetään oman onnensa seppänä, on lieventynyt 1990-luvun huippuvuosista.3

Haluaisin, että minulla olisi oma koti, kissa, työ, sellainen toimeentulo, jolla pärjään, olen terve ja voin muutenkin hyvin.