Hyvinvointi

Parhaimmat kokemukset ovat minulle henkilökohtaisesti onnistuneet sosiaaliset kanssakäymiset, koska arvostan niitä paljon – yksin voi olla koska tahansa mutta toisten ihmisten kanssa ei. Olen ollut liian paljon yksin elämässäni.

Sosioekonomiset erot

AMIS 2018 -tutkimukseen vastanneista valtaosa eli 86 % uskoo pärjäävänsä hyvin elämässä. Määrä on kuitenkin laskenut kymmenen vuoden tarkastelujakson aikana seitsemän prosenttiyksikköä. Naisten ja miesten vastaukset eivät poikkea toisistaan huomattavasti, mutta eri ikäluokkien välillä on hajontaa. Heikointa usko omaan pärjäämiseen on 21–23-vuotiaiden keskuudessa. Heistä väitteeseen ”Uskon, että pärjään elämässä hyvin” vastasi 19 % olevansa täysin eri tai melko eri mieltä. Vahvinta usko omaan pärjäämiseen oli yli 27-vuotiailla vastaajilla, joilla vastaava osuus oli 9 %.

86 % amiksista uskoo pärjäävänsä elämässä hyvin.

Elämänhallintaa, terveyttä, sosiaalisia suhteita ja opiskelijoiden valmiuksia tulee katsoa kokonaisuutena ja tunnistaa erityisesti ammattiin opiskelevia koskevat ongelmat. EHYTin julkaisussa Amis hyvin, kaikki hyvin (2015) todetaankin, että amiksista löytyy muita opiskelijaryhmiä enemmän haavoittuvassa asemassa olevia nuoria: ”Sosiokulttuurisista eroista johtuen ammatillisiin opintoihin hakeutuu suhteessa enemmän niitä nuoria, joilla on enemmän haasteita mm. hyvinvointitaitojen hallinnan kanssa. Siksi onkin perusteltua, että ammatillisten oppilaitosten hyvinvointityöhön panostetaan erityisen paljon.”1 Elämssä pärjäämistä vahvistavia taitoja tulisikin opiskella myös toisen asteen koulutuksessa, vaikka osa opiskelijoista on jo aikuisia.

Suomessa on suuria eroja eliniänodotteissa eri koulutus- ja tuloryhmiin kuuluvien välillä. Osa toisen asteen ammatillisista opinnoista valmistuneista työllistyy matalapalkkaisille aloille kuten siivous-, hoiva- tai palvelualoille, vaikka eivät kuulukaan vähiten kouluttautuneiden ryhmään, joka muodostuu ainoastaan peruskoulun suorittaneista. On merkille pantavaa, että miehillä alimpien ja ylimpien koulutusryhmien välillä ero eliniänodotteessa on 7,2 vuotta ja tuloryhmien välillä 9,9 vuotta. Naisilla ero eliniänodotteessa on koulutusryhmien välillä 5 vuotta ja tuloryhmien välillä 4,9 vuotta.2

Sosioekonomisia eroja on mahdollista hillitä ammatillisen koulutuksen kautta erityisesti silloin, kun kyse on nuorista opiskelijoista. On kansantaloudellisesti merkittävää, että sosioekonomisia eroja kaventamalla voidaan parantaa ihmisten työkykyä ja pidentää työuria.3 Myös tämän vuoksi on puututtava syihin, joiden vuoksi ammattiin opiskelevat nuoret muun muassa käyttävät enemmän päihteitä, liikkuvat ja nukkuvat vähemmän, syövät epäterveellisemmin ja ovat sairauksien takia enemmän poissa koulusta kuin lukiolaiset.4 Vanhempien koulutustasolla ja elintavoilla on merkitystä, sillä ne ovat edelleen periytyviä: mitä korkeampi vanhempien koulutustaso on, sitä terveempiä lapset ovat. Toki terveyteen vaikuttavat myös monet muut tekijät, kuten oma koulutustaso ja opintomenestys. Eri sosiaaliluokkien terveyserot ovat kuitenkin yleisesti tunnustettu rakenteellinen ongelma ja kenenkään koulutustaso ei saisi määrittää sitä, miten terve hän on nyt ja tulevaisuudessa.5

Sosiaalinen elämä

Huonointa [opinnoissani on] varmaankin ryhmän ulkopuolelle jääminen ja yksinäisyys.

Suurimmalla osalla amiksista on läheisiä ihmisiä, jotka välittävät siitä, kuinka he pärjäävät elämässä. Oma tukiverkko voi muodostua eri tavoin ja siihen voivat kuulua esimerkiksi vanhemmat, sukulaisia, ystäviä tai vaikka nettiyhteisö. Tarkastellessa AMIS-tutkimuksen tuloksia 10 vuoden ajalta selviää, että amisopiskelijoiden kokemus siitä, että heistä välitetään, on hitaasti heikentynyt. Vuonna 2009 vastaajista 94 % oli sitä mieltä, että heillä on läheisiä ihmisiä, jotka välittävät siitä, miten heillä menee. Vuonna 2018 vastaava luku on 89 %. Sama trendi näkyy väittämän ”Minulla on läheisiä ystäviä” kohdalla: luvut ovat tipahtaneet vuosien 2011–2018 välillä 92 %:sta 86 %:in. Vaikka eri vuosien tuloksissa on vain muutamien prosenttiyksiköiden ero, kokonaisuuden kannalta on huolestuttavaa, että yksinäisiä opiskelijoita on tuhansia ja että trendi on kasvava.

34 % vastaajista kokee itsensä usein yksinäiseksi.

Tunnen olevani usein yksin ja ulkopuolinen.

Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan ammattiin opiskelevista 72 % tunsi olevansa arvokas. AMIS 2018-tutkimuksen vastaajista 16 % kokee, että jos heidän ystävänsä tietäisivät, millaisia he ovat oikeasti, eivät he olisi heidän ystäviään. Lisäksi 22 % amiksista kokee olevansa riittämätön. EHYT on nostanut esille sosiaalisen luottamuksen merkityksen yksilölle ja yhteiskunnalle. Sosiaalisessa luottamuksessa on kyse merkityksellisyyden tunteesta ja kokemuksesta, että itsellä on oma paikka maailmassa – minä välitän muista ja muut välittävät minusta. Sosiaalisen luottamuksen kasvattaminen ei kasvata ainoastaan yksilön merkityksellisyyden kokemusta, vaan se ehkäisee muun muassa mielenterveysongelmia ja fyysisiä sairauksia, joita seuraa, kun itsestään ei jaksa pitää huolta. 6

22 % ammattiin opiskelevista tuntee itsensä riittämättömäksi.

Ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien odotetaan siirtyvän nopeasti työelämään. Kuitenkin noin neljäs osa koulutuksen aloittavista opiskelijoista on nuoria, jotka tulevat suoraan peruskoulusta.7 Oma ala valitaan nuorena ja aikuistumisen paineet ovat suuremaat verrattuna muihin ikätovereihin. EHYT on nostanut esille, että on ongelmallista, että ammatillisissa oppilaitoksissa tulevaan työelämään keskittyminen syö aikaa opiskelupaikan kasvatukselliselta puolelta, esimerkiksi sosiaalisten valmiuksien vahvistamisen osalta.8

Elämänhallinta ja mielenterveys

AMIS 2018 -tutkimuksen vastaajista kolme neljästä (76 %) kokee elämänsä olevan hyvin omassa hallinnassaan. Kyselyssä ei kuitenkaan avattu tarkemmin sitä, mitä elämänhallinnalla tarkoitetaan. Tulos on tästä huolimatta linjassa vuoden 2017 kouluterveyskyselyn kanssa, minkä mukaan ammattiin opiskelevista 74 %:n tunsi elämänsä olevan hyvin hallinnassaan.

AMIS-tutkimuksen vastaajista 44 % kertoo elämänsä olevan liian kiireistä. Kymmenen vuoden tarkastelujaksolla vastaajien kokemus elämän kiireisyydestä laski alimmilleen vuonna 2013, jolloin vastaajista 37 % koki elämän liian kiireisenä. Liikaa paineita opinnot aiheuttavat kahdelle vastaajalle viidestä (40 %). Vuoden 2017 kouluterveyskyselystä käy ilmi, että ammattiin opiskelevat uupuvat koulutyöskentelyyn kuitenkin huomattavasti harvemmin kuin lukiolaiset: ”Uupumusasteisesta väsymyksestä koulutyössä” kärsi ammatillisista opiskelijoista 12 % kun lukiolaisilla osuus oli 30 %.

Onnistumisen tunne opinnoissa on parhainta. Huonointa on jännitys ja stressi näyttöpäivien aikana.

32 % amiksista tuntee olonsa usein masentuneeksi tai ahdistuneeksi.

Kun taistelee omien henkilökohtaisten ongelmien kanssa, on koulunkäynti todella vaikeaa.

Valtaosalla amiksista menee hyvin: vastaajista neljä viidestä (81 %) vastasi elämänsä olevan onnellista. Mielenterveyden ongelmat ovat kuitenkin Suomessa yksi nopeimmin kasvavista pahoinvoinnin muodoista sekä työkyvyttömyyttä aiheuttavista sairausryhmistä.9 Yli puolet AMIS-tutkimuksen vastaajista (56 %) kokee kohdanneensa elämässään suuria pettymyksiä ja ongelmia. On erittäin huolestuttavaa, että 27 % vastaajista tuntee olevansa henkisesti lopussa ja 32 % tuntee olonsa usein masentuneeksi tai ahdistuneeksi. Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn tulokset viestivät samaa: 25 % vastaajista oli sitä mieltä, että omalla elämällä ei ole päämäärää. Lisäksi kouluterveyskyselyn tuloksista kävi ilmi, että 28 % amiksista on ollut huolissaan mielialastaan viimeisen 12 kuukauden aikana, ja että kahden edellisen viikon aikana 11 % oli kokenut kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta.

Opiskelijahuolto on useimmiten amista lähinnä oleva tukipalvelu ja vain puolet (49 %) AMIS 2018 -tutkimuksen vastaajista kertoo saaneensa tarvitessaan apua sieltä. Naiset ovat hakeneet apua esimerkiksi terveydenhoitajalta, lääkäriltä, kuraattorilta tai psykologilta miehiä selvästi useammin. Miehistä apua on hakenut 19 % ja naisista 30 %. Tulos kertoo luultavimmin siitä, että naisilla on matalampi kynnys hakea apua.

Opettajat eivät ota oppilaiden mielenterveysongelmia tosissaan. Se masentaa ja vaikeuttaa opintoja.

 

Päihteet

Päihteiden käyttöön liittyvät vahvasti sosiaalisuus ja ystävyyssuhteet. EHYT luonnehtii alkoholia ”sosiaaliseksi voiteluaineeksi ja juomista sosiaaliseksi tekniikaksi.”10 Amisten keskuudessa päihteidenkäyttö on huomattavasti yleisempää kuin lukiolaisten keskuudessa. Vuoden 2017 kouluterveyskyselyssä ammattiin opiskelevista 28 % kertoi olevansa todella humalassa vähintään kerran kuukaudessa, kun lukiolaisilla vastaava osuus oli 18 %.

AMIS 2018-tutkimuksen vastaajista 15 % kertoo päihteillä olevan keskeinen rooli heidän elämässään: miehistä näin vastasi 19 % ja naisista 12 %. 15–20-vuotiaista jopa 17 % vastasi olevansa melko tai täysin samaa mieltä väitteen ”Päihteillä on keskeinen rooli elämässäni” kanssa, 21–23-vuotiaiden keskuudessa luku on 14 % ja 24–26-vuotiaiden vastauksissa vain 6 %. Vastaajista, jotka kertoivat tuntevansa olonsa usein masentuneeksi tai ahdistuneeksi, yli puolet (52 %) ilmoittaa myös päihteillä olevan keskeinen rooli elämässään.

Tupakkatuotteiden käyttö on selvästi yleisempää ammattiin opiskelevien kuin lukiolaisten keskuudessa. Vuoden 2017 kouluterveyskyselystä kyselystä käy ilmi, että ammattiin opiskelevista lähes yksi kolmesta (32 %) käyttää tupakka- ja nikotiinituotetta päivittäin. Lukiolaisilla vastaava osuus on 7 %. Tupakkatuotteiden käyttö näyttäisi alkavan useimmiten vasta ammatillisen koulutuksen aikana, sillä 8.- ja 9.-luokkalaisista käyttäjiä on vain 9 %.11

Päihteiden käytön sosiaalinen puoli on tunnistettava, jotta saadaan laskettua niiden käyttöastetta. EHYTin mukaan on tärkeää vahvistaa opiskelijoiden sosiaalisia valmiuksia ja vuorovaikutustaitoja, jotta alkoholin rooli ystävyyssuhteiden ja ryhmäytymisen pohjustajana pienenee.12

Harrastukset

Nuoret oppivat paljon tulevaisuuden kannalta tärkeitä taitoja ja vahvistavat sosiaalisia verkostojaan myös harrastusten tai muun vapaa-ajan toiminnan kautta. On huolestuttavaa, että AMIS 2018 -tutkimuksen vastaajista neljännes (27 %) kokee, ettei heillä ole tarpeeksi mukavaa tekemistä tai harrastuksia. 29 % vastaajista kertoi, että heillä ei ole edes yhtä harrastusta.

AMIS-tutkimuksen perusteella huolta tulisi kantaa erityisesti ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien naisten harrastamattomuudesta: naisista 66 %:lla on vähintään yksi harrastus, kun taas miehillä osuus on 78 %. Ero saattaa selittyä osittain sillä, että kysymyksessä ei ole tarkemmin määritelty sitä, mikä on harrastus. Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan ammattiin opiskelevista 81 % harrastaa jotain viikoittain.

Kiusaaminen

Huonoin [kokemus] työharjoittelussa tapahtunut säännöllinen kiusaaminen ohjaajan toimesta.

Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn perusteella kiusaaminen on yleisempää ammattioppilaitoksissa kuin lukiossa. Kouluterveyskyselyssä kiusaaminen ja syrjintä oli erotettu toisistaan ja mukana oli sekä oppilaitoksessa vietetty aika että vapaa-aika. Kyselyn tulosten mukaan 85 % ammatillisista opiskelijoista ei ole tullut kiusatuksi ollenkaan lukuvuoden aikana. Lukiossa vastaava luku on 91 %. Syrjivää kiusaamista amiksista on kouluterveyskyselyn mukaan kokenut opinnoissa tai vapaa-ajalla 13 % vastaajista.

24 %:a vastaajista on kiusattu ammatillisen koulutuksen aikana.

AMIS-tutkimuksen vastaajista 21 % kertoo tulleensa satunnaisesti ja 3 % usein kiusatuksi tai syrjityksi ammatillisen koulutuksen aikana. Tämä tarkoittaa, että neljännestä opiskelijoista on kiusattu tai syrjitty jossain vaiheessa nykyisiä opintoja. AMIS-tutkimuksen perusteella naisia kiusataan hieman enemmän kuin miehiä ja kiusaaminen on yleisintä 18–23-vuotiaiden keskuudessa. Heistä jopa 28 % on tullut kiusatuksi. Luvut eivät ole kouluterveyskyselyn kanssa täysin vertailukelpoisia, sillä kysymyksenasettelu ja -rajaus ovat erilaisia. Kummankin tutkimuksen tulokset kertovat kuitenkin, että kiusaamista tapahtuu paljon.

Luokkani ilmapiiri on vielä lähes vuoden opiskelun jälkeen aivan mahtava. Valitettavasti oma luokanvalvoja on kiusaaja. Epäasiallinen ja eri ihmisiä eri lailla kohteleva. Onneksi kaikki jaksot eivät ole kyseisen opettajan kanssa.

Kouluterveyskyselyn tulokset paljastavat, että suurin osa kiusaamisesta on henkistä, mutta että myös fyysistä kiusaamista tapahtuu. Kiusatuiksi tulleista amisnuorista 53 % on kokenut nimittelyä, naurunalaiseksi saattamista ja kiusoittelua. 37 % on jätetty huomiotta tai kaveriporukan ulkopuolelle. Fyysistä kiusaamista kuten lyömistä on kokenut 15 % vastaajista ja uhreista 12 % on joutunut kokemaan tavaroidensa rikkomista tai varastamisesta. Lisäksi 11 % on joutunut kokemaan uhkailua tai pakottamista.13

AMIS-tutkimuksen perusteella kiusatuista 87 % kertoo kokeneensa kiusaamista toisen opiskelijan taholta, 21 % on joutunut opettajan kiusaamaksi ja 12 % ilmoittaa kiusaamisen tapahtuneen koulutustyöpaikalla. Osa opiskelijoista on siis joutunut useamman kuin yhden tahon kiusaamaksi. Koulutustyöpaikalla tapahtuva kiusaaminen yleistyy selvästi opiskelijan iän kasvaessa: yli 27-vuotiaista 39 % kiusatuksi tulleista ilmoittaa kiusaamisen tai syrjinnän tapahtuneen koulutustyöpaikalla kun 15–17-vuotiailla vastaava luku on 6 %. Kiusaamista tapahtuu kaikissa ikäluokissa, mikä oppilaitosten tulee ottaa huomioon.

Opettajien silmätikkuna oleminen huonointa [opinnoissani].

Seksuaalinen häirintä otettiin ensimmäisen kerran mukaan kyselyyn vasta tänä vuonna. Naisista 6 % ilmoittaa kokeneensa häirintää ja miehistä 4 %. Naisia ovat häirinneet seksuaalisesti eniten toiset opiskelijat (4 %) kun taas miehiä toiset opiskelijat (2 %) ja opettajat (2 %) yhtä usein. Naisista 1 % on kokenut häirintää koulutustyöpaikallaan.

Kiusaamiseen, syrjintään ja häirintään puuttuminen on ensisijaisen tärkeää ja vastuu on aina opettajalla myös ammatillisissa opinnoissa, vaikka osa opiskelijoista on jo täysi-ikäisiä. Pelkästään täysi-ikäisyyden perustella ei voi vastuuttaa uhria itse hoitamaan tilannetta, vaan lain mukaan koulutuksen järjestäjällä on vastuu siitä, että opiskeluympäristö on jokaiselle turvallinen. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelijat ovat yli 15-vuotiaita, mikä tarkoittaa, että jokainen opiskelija on rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan. Poliisi on määritellyt kiusaamisen tavasta riippuen nettisivuillaan muuan muassa kunnianloukkaukseksi, laittomaksi uhkaukseksi tai pahoinpitelyksi.14