Opetuksen laatu kärsii leikkauksista

 

Päivi Koppanen
puheenjohtaja
OAJ:n Ammatilliset Opettajat OAO

Hienoa, että opiskelijat arvostavat ammattikoulutusta ja opiskelemaansa alaa. Yhdeksän kymmenestä opiskelijasta on ylpeä opiskelustaan ammatillisessa koulutuksessa. Kuitenkin kolmannes opiskelijoista kokee, että yhteiskunnallinen keskustelu ja uutisointi ovat vaikuttaneet negatiivisesti heidän suhtautumiseensa ammatilliseen koulutukseen ja omaan alaan.

Opettajia kiusaa julkinen keskustelu, jonka mukaan opettajat ja oppilaitosten oppimisympäristöt eivät ole ajan tasalla ja että kaikki muut kuin kelpoiset opettajat pystyvät opettamaan opiskelijat ammattiin paremmin. Puhujilla on harvoin ajantasaista kuvaa siitä, mitä ja miten tämän päivän ammatillisissa oppilaitoksissa opiskellaan. Opettajilla ja opiskelijoilla on tärkeä rooli ammatillisen koulutuksen tunnetuksi tekemisessä ja oikean kuvan antamisessa. Toivon julkiseen keskusteluun lisää ammatillisen koulutuksen tuntevia ja sitä puolustavia keskustelijoita.

Sekä opiskelijoiden että Opetusalan Ammattijärjestön OAJ:n tavoitteena on ammatillisen koulutuksen arvostuksen, aseman ja toimintaedellytysten turvaaminen. Jokaisella oppijalla on oltava mahdollisuus saavuttaa hyvä ammatillinen osaaminen ja valmiudet toimia aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä. Opiskelijat tarvitsevat taitoja, joilla he voivat hankkia työuransa aikana kulloinkin tarvittavaa osaamista sekä valmiudet jatkaa opintojaan korkeakoulussa. Jos vankkaa osaamista ja ammatti- ja yleissivistystä ei saavuteta myös ammatillisessa koulutuksessa, alkaa yhteiskunta polarisoitua ja olemme ongelmissa.

Tyytyväisyys saatuun opetukseen on vähentynyt vuodesta 2016 11 prosenttiyksikköä 77 %:in. Opintoihin kuuluu 22 %:n mielestä liian vähän opettajan antamaa opetusta ja 49 % toivoo opettajalta lisää aikaa keskustella opiskelijan asioista. Lisäksi 40 % toivoo opinto-ohjaajalta lisää aikaa.

Myös OAJ on huolissaan opetuksen määrästä ja laadusta. Oppilaitosten rahoitusleikkaukset on kohdennettu merkittäviltä osin juuri opetukseen ja ohjaukseen. Käytettävissä olevia tunteja on usein niin vähän, että oppimistavoitteisiin ei päästä. Tämä turhauttaa ja stressaa opettajia yhtä paljon kuin opiskelijoitakin. Vähäinen tuntimäärä ei anna mahdollisuuksia opiskelijoiden toivomiin keskusteluihin. Erityisesti käytännön opiskelutilanteissa oli aikaisemmin mahdollista keskustella kaikesta mahdollisesta ja tutustua opiskelijoihin. Samalla opiskelun ohessa sai opiskelijan tarvittaessa ohjattua opiskelijahuoltoon tai annettua tukea elämän hallintaan. Enää tällaiseen on kovin vähän aikaa.

Ilman toisen asteen tutkintoa jäävän asema on nyt ja tulevaisuudessa heikko. Tutkimuksen mukaan 19 % opiskelijoista harkitsee koulutuksen lopettamista. Suomella ei ole varaa tuhlata nuorten potentiaalia. Ammatillisen koulutuksen valitseva joutuu tekemään ison päätöksen ammattialasta, ammatista ja opiskelupaikasta kovin nuorena. Valinta saattaa edellyttää kotoa muuttamista heti peruskoulun jälkeen. Perhe ei ole tukemassa ja auttamassa opiskelupaikkakunnalla.

OAJ on omalta osaltaan pohtinut koko koulutusketjun kehittämistä siten, ettei yksikään nuori keskeyttäisi opintojaan, vaan suorittaisi toisen asteen tutkinnon. Olemme päätyneet esittämään oppivelvollisuuden pidentämistä 19-vuotiaaksi. Tiedän, etteivät kaikki opiskelijat kannata esitystämme. Suunnitelmamme sisältää keinoja myös siihen, että kaikki oppijat saisivat tarpeittensa mukaista opetusta ja tukea kaikissa oppimisen vaiheissa varhaiskasvatuksesta lähtien. AMIS-tutkimus kertoo, että hyvät kokemukset peruskoulusta ovat tärkeitä myös ammatillisen koulutuksen kannalta ja siinä menestymiseksi. OAJ:n mallissa pyritään varmistamaan oppijan hyvät oppimiskokemukset. Jokaisella tulisi olla peruskoulun jälkeen riittävät taidot menestyäkseen toisella asteella.

Kaikilla tulee olla yhdenvertaiset kouluttautumismahdollisuudet taustasta riippumatta. Vähävaraisten perheitten lapset eivät kuitenkaan aina pysty hakeutumaan haluamalleen alalle kustannusten vuoksi. Toisen asteen maksuttomuus olisi pitkällä tähtäimellä kannattava sijoitus. Myös koulutuksen keskittyminen isoihin keskuksiin rajoittaa osalla opiskelijoista alan valintaa. Peruskoulun päättänyt nuori ei ole välttämättä aina valmis muuttamaan pois kotoa. Ammatillisen koulutuksen verkoston riittävästä kattavuudesta on huolehdittava, sillä muuten koulutukseen ei hakeuduta, eikä työelämä saa tarvitsemiaan työntekijöitä kaikille aloille tai eri puolille Suomea.