Opiskelu

Amikset arvostavat koulutustaan

Amikset arvostavat ammatillista koulutusta ja opiskelemaansa alaa. Yhdeksän kymmenestä (91 %) on ylpeä siitä, että opiskelee ammatillisessa koulutuksessa ja 92 % on ylpeitä opiskelemastaan alasta. Osuus on pysynyt lähes samana koko kymmenen vuoden tarkastelujaksolla.

91 % opiskelijoista on ylpeitä siitä, että opiskelevat ammatillisessa koulutuksessa.

92 % amiksista on ylpeitä opiskelemastaan alasta.

Tästä huolimatta kolmannes opiskelijoista kokee, että yhteiskunnallinen keskustelu ja uutisointi ovat vaikuttaneet negatiivisesti heidän omaan suhtautumiseensa ammatillista koulutusta ja omaa alaa kohtaan. Erityisesti naiset kokevat keskustelun vaikuttaneen negatiivisesti.

Huonoin kokemukseni on ollut ihmisten loukkaavat kommentit ammattikoulua kohtaan. Sanotaan, että amis ei ole tärkeä/pätevä koulutus, sen pääsee läpi kuka vaan. On ollut ikävä kuulla moisia alentavia kommentteja koulutustani kohtaan.

 

Opiskelualan valinta

Nuoruudessa tapahtuu lyhyessä ajassa paljon uusia asioita. Aikuisuuden kynnyksellä saadaan yhtä aikaa oikeuksia ja velvollisuuksia, päätetään peruskoulun jälkeisistä opinnoista ja mahdollisesti muutetaan yksin ja jopa uudelle paikkakunnalle. Vaikka toisen asteen opintoihin hakeutumien koskee samanaikaisesti lähes koko ikäluokkaa, nuoret tekevät päätökset opiskelualan valinnasta usein hatarin tiedoin ja mielikuvien pohjalta. Ammatillisiin opintoihin haki peruskoulun vuonna 2016 päättäneistä nuorista 46 % ja valituiksi heistä tuli 42 %.1 Samana vuonna kaikista ammatillisen koulutuksen uusista opiskelijoista lähes kolmannes oli 15–19-vuotiaita ja noin puolet alle 25-vuotiaita.2

Pitkään jatkuneen työttömyyden vuoksi uuden ammatin opiskelu tuli ajankohtaiseksi.

Amis 2018 -tutkimuksen vastaajista valtaosa (86 %) kokee opiskelevansa oikealla alalla. 90 % kertoo suurimman syyn opiskelualan valintaan olleen oma henkilökohtainen kiinnostus alaa kohtaan. Nuorisobarometrin 2017 tulokset viestittävät samaa asiaa. Sen mukaan nuoret nimesivät oman kiinnostuksen tärkeimmäksi koulutusalavalintaa selittäväksi tekijäksi ja 80 % koki olevansa toivomassaan koulutuksessa. On kuitenkin huomioitava, että omaan kiinnostukseen vaikuttavat useat eri tekijät, kuten oppilaitoksen sijainti, työllistymisnäkymät ja palkkaus.3

AMIS-tutkimuksen vastaajat saivat kuvailla alan valintaan vaikuttaneita asioita myös vapaasti avovastauksien muodossa. Vastauksista käy ilmi, että osalle vastaajista vanhempien vaikutus on ollut suuri. Erään ”äiti pakotti”, ja monet muut vastaajat kertovat myös jonkun perheenjäsenensä olevan jo alalla, jolle he itse hakeutuivat opiskelemaan. Osalle kiinnostus oli herännyt oppilaitokseen tai työpaikalle tehdyn tutustumiskäynnin myötä, kaverien kertomusten perusteella tai opinto-ohjaajan suosituksesta. Nopea työllistyminen ja hyvä palkka nimetään myös omaa valintaa ohjanneiksi tekijöiksi.

Vuoden 2017 Nuorisobarometrin mukaan ammatilliseen koulutukseen hakeutuvat nuoret tekevät päätökset alanvalinnasta lukiokoulutukseen hakeutuvia aiemmin. Amikset joutuvat myös muuttamaan lukiolaisia useammin toiselle paikkakunnalle suorittamaan haluamaansa tutkintoa. Alueellisesti on suuria eroja, sillä oppilaitosverkosto ei kata koko maata: maaseutumaisissa kunnissa nuoret valitsevat koulutusalansa kaupunkilaisia ikätovereitaan nuorempina. Kuten Nuorisobarometrissä todetaan, olisi kaikille nuorille taattava tasapuoliset mahdollisuudet opiskella ammatti. Oppilaitosten keskittäminen ei tue tasapuolista opintojen saavutettavuutta.4

AMIS 2018-tutkimuksen vastaajista 22 % kertoo muuttaneensa toiselle paikkakunnalle opintojensa takia. Avovastauksista kävi ilmi, että alan valintaan vaikutti oman kotipaikkakunnan tarjonta:

Ajattelin ensin opiskelevani kokiksi, mutta sitä alaa ei ollutkaan tarjolla. Päädyin sitten itseäni kiinnostavimmalle alalle, mitä oli tarjolla.

Ainoa ala mikä kiinnostaa tällä hetkellä. En ole vielä varma mitä haluan opiskella.

Opiskelualan valinta ei ole kaikille helppoa, sillä kiinnostuksen kohteita voi useita. Lisäksi voi olla muita valintaan vaikuttavia tekijöitä, kuten taloudelliset resurssit tai muuttohalukkuus. AMIS-tutkimuksen tulosten valossa alan valinta on miehille naisia helpompaa, sillä miehistä vain 18 % on sitä mieltä, että valinta ei ollut helppoa. Naisista yli neljännes (26 %) ilmoittaa alan valinnan olleen haastavaa.

 

Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry on ehdottanut ammatillisiin opintoihin mahdollisuutta kokeilla useamman alan opintoja ensimmäisenä vuonna julkaisussaan Amis hyvin, kaikki hyvin (2015). Tämä antaisi liikkumavaraa niille opiskelijoille, jotka ovat epävarmoja alan valinnasta ja kokeilumahdollisuuksia niille, jotka kokevat olevansa väärällä alalla. Vuonna 2018 AMIS-tutkimuksen vastaajista väärällä alla kokee olevansa 14 %. On tärkeää, että myös ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat nuoret saavat kokeilla erilaisia asioita, vaihtaa opiskelualaa ja muuttaa mieltään.5

9. lk jälkeen piti valita joku amiksen ala, koska lukioon en halunnut. Mieli vaihtui monta kertaa ja yhteishaussa hain alalle, johon en sitten halunnutkaan. Lisähaussa hain alalle, jolla nyt olen.

Ala vaikutti mielenkiintoiselta ja siltä omalta alalta. Nyt yhden lukuvuoden lähestyessä loppuaan, ei enää tunnu samalta.

Vuoden 2017 Nuorisobarometrissä todetaan koulutuksen estävän syrjäytymistä. Ammatillisen koulutuksen nähdään olevan avainasemassa: ”[V]arsinkin ammatilliseen koulutukseen kohdistuvat leikkaukset iskevät todennäköisesti pahiten juuri niihin, joilla muutoinkin on kohonnut riski jäädä koulutuksen ulkopuolelle.”6

Opinnoista suoriutuminen

Kaipaisin enemmän tukea opinnoissa.

Hyvät kokemukset peruskoulusta antavat usein hyvän pohjan myös ammatillisiin jatko-opintoihin. Kymmenen vuoden tarkastelujaksolla AMIS-tutkimuksen vastaajien kokemukset suoriutumisestaan peruskoulusta ovat pysyneet lähes samalla tasolla ja vuonna 2018 kolme neljästä (75 %) vastaajasta kertoo peruskoulun menneen omalla kohdallaan hyvin.

84 % ammatillisista opiskelijoista on motivoituneita opinnoistaan.

Suurin osa tutkimukseen vastanneista opiskelijoista (84 %) on motivoituneita nykyisissä opinnoissaan, mutta samaan aikaan 16 % vastaajista ilmoittaa kokevansa asian kanssa haasteita. 87 % vastaajista kertoo saavansa opinnoissaan onnistumisen kokemuksia. Motivoituneiden opiskelijoiden määrä on heilahdellut eri tutkimuskerroilla maltillisesti 80–89 % välillä.

Tutkimukseen vastanneista amiksista kolme neljästä (75 %) on sitä mieltä, että opinnoissa menestyminen vaatii paljon työtä. Luku on hieman pienempi kuin kahdella edellisellä tutkimuskerralla, jolloin yli 80 % vastaajista oli väittämän kanssa melko samaa tai samaa mieltä. Samaan aikavälillä myös niiden opiskelijoiden, jotka haluavat päästä opinnoissaan helpolla, määrä on laskenut. Vuoden 2018 tutkimuksessa osuus tippui yhdeksän prosenttiyksikköä 59 %:in vuodesta 2016. Avovastauksista käy ilmi, että amikset haluavat oppia. Useat nimeävät sen ja onnistumiset parhaimmaksi asiaksi opinnoissaan.

 

Miehet haluavat päästä naisia helpommalla opinnoissaan ja toisaalta, mitä vanhempia opiskelijat ovat, sitä enemmän he näyttävät olevan valmiita tekemään töitä opintojensa eteen. Yli 24-vuotiaat ovat motivoituneimpia ja kokevat myös suoriutuneensa opinnoistaan hieman paremmin kuin heitä nuoremmat opiskelijat. Kaiken kaikkiaan ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat kokevat suoriutuneensa opinnoistaan hyvin omiin tavoitteisiinsa nähden: 80 % opiskelijoista antaa suoriutumiselleen asteikolla neljästä kymmeneen vähintään arvosanan kahdeksan ja vain 5 % kertoo suoriutuneensa arvosanalla kuusi tai huonommin.

Koulun kuormittavuus oppimisvaikeuksiin liittyen on yllättänyt, en olisi uskonut, [että] tulisin reagoimaan koulutukseen [näin].

Niiden opiskelijoiden määrä, jotka ovat harkinneet opintojensa lopettamista, on vaihdellut eri tutkimuskerroilla. Vuoden 2018 AMIS-tutkimuksessa 19 % kertoo harkinneensa lopettamista, kun vuonna 2016 luku oli 11 %. Amisten keskimääräinen eroprosentti oli Opetushallituksen tekemän selvityksen mukaan 11 % lukuvuotena 2016–2017. Jos luvusta jätetään pois positiiviset koulutuksen jättämissyyt, jotka useimmiten tarkoittavat siirtymistä toiseen koulutukseen, jää eroprosentiksi kahdeksan. Alakohtaiset erot ovat melko suuria: luonnontieteellisellä alalla yli 17 % opiskelijoista keskeytti opinnot, kun taas kauppa-, hallinto- ja oikeustieteen aloilla keskeyttäjiä oli 10 %. Huomionarvoista on, että naiset lopettavat helpommin miesvaltaisilla aloilla ja päinvastoin. Tämä näkyy muun muassa naisten suurempana keskeyttämisprosenttina miesvaltaisilla tekniikan aloilla (naiset 17 %, miehet 11 %) ja miesten suurempana keskeyttämisprosenttina naisvaltaisilla terveyden- ja hyvinvoinnin aloilla (naiset 11 %, miehet 14 %).6

Saatu opetus ja työrauha

Amisten tyytyväisyys saamaansa opetukseen oppilaitoksessaan on laskenut kuluneen kahden vuoden aikana, vaikka suurin osa AMIS 2018 -tutkimukseen vastanneista on edelleen tyytyväisiä saamaansa opetukseen. Vuoden 2016 huippulukemasta tyytyväisten määrä tippui 11 prosenttiyksikköä 77 %:in. Eri alojen välillä on pientä hajontaa. Tyytyväisimpiä ovat palvelualalla opiskelevat (80 %) ja terveys- ja hyvinvointialojen opiskelijat (79 %). Vähiten tyytyväisiä ovat maa- ja metsätalousalan opiskelijat, joista 30 % ei ole tyytyväisiä saamaansa opetukseen.

Lähiopetusta on ollut todella vähän, koen etten osaa alaani kunnolla.

On huomionarvoista, että 22 % amiksista kokee opintoihin sisältyvän liian vähän opettajan antamaa opetusta. Tämä antaa pohdittavaa oppilaitoksille sen suhteen, miten opintoja tulisi muokata sellaiseen suuntaan, että opiskelija kokisi saavansa tarpeeksi oikeanlaista opetusta ja ohjausta. Melkein puolet (49 %) vastaajista toivoo, että opettajilla olisi enemmän aikaa keskustella opiskelijan kanssa heidän asioistaan. 40 % vastaajista kertoo toivovansa, että opinto-ohjaajalla olisi enemmän aikaa jutella opiskelijan asioista. Tästä huolimatta neljä viidestä vastaajasta kokee, että opettajat ovat kannustaneet heitä opinnoissaan.

Lähes joka toinen opiskelija toivoo, että opettajilla olisi enemmän aikaa keskustella hänen kanssaan.

 

[Parasta on] uudet ystävät, jotka kannustaa. Huonoa opettaja joka hermostuu jos kysyy useamman kerran jostain asiasta.

Parasta on ollut ymmärtäväinen opo ja ne hetket, kun oivaltaa opiskellessaan uusia asioita.

Parhaimmat kokemukset ovat ihanat ja asiantuntevat opettajat, ja joustava ryhmä.

Negatiivista on opettajien kiire ja henkilökohtaisen ohjauksen vähyys.

Vastaajista 21 % ei ole käyttänyt opinnoissaan digitaalisia oppimisympäristöjä tai saanut opetusta verkon välityksellä. 18 % on sitä mieltä, että näitä mahdollisuuksia ei ole käytetty riittävästi. Erityisesti maa- ja metsätalousalan, tekniikan alan sekä humanististen ja taidealojen opiskelijat toivoisivat enemmän opetusta verkon välityksellä. Kansainvälisen tutkimuksen7 mukaan Suomessa käytetään opetuksessa vain vähän tietotekniikkaa verrattuna muihin Euroopan maihin. Ammatilliset oppilaitokset tekivät tässä pienen poikkeuksen ja amisten kokemuksen omista tietotekniikkataidoistaan todetaan Nuorisobarometrissä 2017 erottuvan positiivisesti verrattuna muihin opiskelijoihin.8

79 % amiksista on käyttänyt digitaalisia oppimisympäristöjä tai saanut opetusta verkon välityksellä.

Vuonna 2018 AMIS-tutkimuksen vastaajista 37 % kokee työrauhan olevan oppitunneilla usein huono. Työrauhan huonoksi kokevien opiskelijoiden osuus pienentyi vuosina 2011–2016, mutta kasvoi taas vuonna 2018. Myös opiskelijoiden kokemukset oppituntien ilmapiiristä muuttuivat positiivisempaan suuntaan jokaisella tutkimuskerralla vuodesta 2011 vuoteen 2016, jolloin 82 % vastaajista kertoi luokan ilmapiirin edesauttavan oppimista. Vuonna 2018 opiskeluryhmän ilmapiirin opiskelua tukevaksi kokevien määrä notkahti kuitenkin 10 prosenttiyksikköä 72 %:in. Kokemus työrauhan ja ilmapiirin huononemisesta on erittäin huolestuttava. Työrauhan parantamiseen tulisi oppilaitoksissa panostaa entistä enemmän.

Huonot kokemukset liittyvät muihin oppilaisiin, luokkahenki on huono.

Huonoimpia kokemuksia ovat epämotivoituneiden opiskelijoiden vaikutus työrauhaan ja ryhmän ilmapiiriin.

Opiskelun hinta

Toisen asteen koulutuksen kustannukset tulevat monelle yllätyksenä, sillä yleisesti puhutaan maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta. Vaikka opetus on opiskelijalle maksutonta, on koulutukseen osallistujalla velvollisuus hankkia tarvittavat oppikirjat sekä opinto- ja työvälineet. Lukiokoulutus voi maksaa opiskelijalle jopa 2600 euroa. Ammattiin opiskelevien kustannuksissa on alakohtaisia eroja, mutta myös heillä kulut voivat nousta tuhansiin euroihin, kun opiskelija joutuu ostamaan työvälineitä ja -asuja.9

Työkengät ovat kalliita, kohta uusien osto edessä.

Tietokone oli kallis ja oppikirjoja joutuu ostamaan jatkuvasti.

Tilanne on erityisen ongelmallinen nuorille, jotka hakeutuvat toisen asteen opintoihin heti peruskoulun jälkeen, jolloin he ovat usein vielä vanhempien taloudellisen tuen varassa. Pelastakaa Lapset ry:n selvityksestä Maksuton koulutus on monelle liian kallis – Selvitys toisen asteen kustannuksista (2017) käy ilmi, että opiskelijoilla ei useasti ollut käsitystä opintojensa kokonaiskustannuksista ennen opintojen aloittamista: 79 % vastaajista kertoi kustannusten selvinneen vasta opintoja varten tarvittavia hankintoja tehdessään. Samasta selvityksestä käy ilmi, että vastaajista 46 % kokee, että kustannukset ovat aiheuttaneet itselle tai perheelle hieman haasteita ja 13 % kertoo haasteita aiheutuneen paljon.10

Rahanpuute vaikuttaa nuorilla sekä opiskelualan valintaan että opintojen keskeyttämiseen. Nuorisobarometrin mukaan erityisesti ammatilliseen koulutukseen hakeutuvat nuoret joutuvat miettimään valitsemansa opiskelualan hintalappua. Erittäin huolestuttavaa on, että 16 % toisen asteen ammatillisen tutkinnon keskeyttäneistä kertoi rahanpuutteen vaikuttaneen keskeyttämiseen melko tai erittäin paljon.11

On suuri yhdenvertaisuusongelma, että kaikilla nuorilla ei ole taloudellisista syistä mahdollisuutta hankkia itselleen ammatillista koulutusta: ”[R]ahapula on monilla vaikuttanut siihen, että ovat jääneet toisen asteen opiskelujen ulkopuolelle”.12On yleisesti tiedossa, että huono-osaisuus ja matala koulutustaso periytyvät. Esimerkiksi saattamalla toisen asteen opinnot aidosti maksuttomiksi voidaan vaikuttaa suoraan rakenteelliseen yhdenvertaisuusongelmaan ja kaventaa yhteiskunnan sosioekonomisia eroja.

Työpaikalla tapahtuva oppiminen

Parhain kokemus on ollut ensimmäisessä työharjoittelussa, kun sain kuulla olevani oikealla alalla, ja luonnollisessa ympäristössäni jos näin voi sanoa. Opettajien tuki on ollut aika kallisarvoista, vaikka sitä välillä saa odottaa.

Huonoin kokemus on se, että oman alan työssäoppimispaikkoja on vaikea saada, kun kukaan ei halua ottaa opiskelijoita.

Työpaikalla tapahtuva oppiminen on tärkeä osa ammatillista koulutusta. Työpaikalla tapahtuvaa opiskelua on haluttu lisätä, monipuolistaa ja yhdenmukaistaa ammatillisen koulutuksen reformissa. Opiskelijat voivat suorittaa opintonsa kokonaan tai joustavasti oppisopimukseen tai koulutussopimukseen perustuen.

Työpaikalla tapahtuva oppiminen on tärkeää kaikille ammatillisen koulutuksen opiskelijoille, mutta nuorille se voi samalla olla ensimmäinen kunnollinen kosketus työelämään. Työpaikalla tapahtuva oppiminen otettiin mukaan AMIS-tutkimukseen nyt ensimmäisen kerran. Jotta työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta tulee opiskelijalle merkittävä ja osaamista kartuttava, on tärkeää, että opiskelija saa tarpeeksi ohjausta, tietää oppimistavoitteensa ja saa vaikuttaa koulutuksen sisältöön. Ei ole yllättävää, että ne opiskelijat, joilla oli selkeät oppimistavoitteet, eli jotka tiesivät, mitä osaamista pyrkivät työpaikalla kartuttamaan, kokevat AMIS-tutkimuksen mukaan työpaikalla järjestettävän koulutuksen lisänneen osaamistaan huomattavasti enemmän kuin ne opiskelijat, jotka eivät oppimistavoitteitaan tunteneet.

Hyviä kokemuksia on jokaisesta työssäoppimisjaksoltani. Minut otettiin työryhmään hyvin mukaan, vaikka olin opiskelija. Minulla meni hyvin työpaikkaohjaajien kanssa, olen myös kuullut ystäviltäni, ettei se aina mene niin.

Työpaikalla tapahtunut oppiminen lisäsi osaamista 91 % mielestä.

Valtaosa eli 87 % amiksista kertoo työpaikalla tapahtuneen oppimisen lisänneen heidän osaamistaan. Terveys- ja hyvinvointialojen sekä kauppa-, hallinto- ja oikeustieteiden opiskelijat ovat tyytyväisimpiä ja heistä 91 % kertoo työpaikalla tapahtuneen oppimisen lisänneen osaamistaan. Useat vastaajat kertovat avovastauksissa, että opintojen parhaat kokemukset liittyvät työpaikalla oppimiseen ja käytännön työhön.

Vastaajista 85 % sai vaikuttaa koulutustyöpaikan valintaan, mutta koulutuksen sisältöön ja ajankohtaan sai vaikuttaa ainoastaan 58 % opiskelijoista. Myös ohjauksesta löydettiin puutteita: yhdeltä kymmenestä puuttui työpaikkaohjaaja ja 16 % kokee häneltä saadun ohjauksen riittämättömäksi. Lisäksi oppilaitoksen puolelta saatu ohjaus on ollut riittämätöntä neljäsosan (25 %) mielestä. 23 % vastaajista olisi toivonut opettajan tai oppilaitoksen muun edustajan olleen paremmin käytettävissä työpaikalla tapahtuvan koulutuksen aikana.

Työssäoppimispaikan ongelmissa ei saa minkäänlaista apua. Koululla myöskin työssäoppimispaikkoja, joista useammat oppilaat ovat valittaneet. Silti paikkoja ei vaihdeta.

Huonona kokemuksena harkkapaikan valinta, joka oli todella kaukana ja kulkeminen tuli todella kalliiksi. Koululla ei ollut tarjota paikkaa lähempää.

25 % mielestä oppilaitoksen puolelta saatu ohjaus on ollut riittämätöntä työpaikalla järjestettävään koulutukseen liittyen.

Opiskelu ulkomailla

Paras kokemukseni oli, kun olin työssäoppimassa Espanjassa 5 viikkoa.

Amiksilla on erilaisia mahdollisuuksia lähteä ulkomaille vaihto-opiskelijoiksi tai suorittamaan työpaikalla oppimista. Opiskelijat voivat saada Erasmus-apurahan ja lisäksi yksityiset vaihto-opiskelijoita lähettävät järjestöt tarjoavat vaihtomahdollisuuksia.

AMIS-tutkimuksen vastaajista hieman yli puolet voisi harkita ulkomaille lähtemistä vaihto-opiskelijoiksi (53 %) tai työpaikalla järjestettävään koulutukseen (51 %). Sen sijaan 30 % vastaajista ilmoittaa, että ei missään nimessä haluaisi lähteä vaihto-opiskelijaksi. 26 % amiksista ei ole kiinnostunut lähtemään työpaikalla järjestettävään koulutukseen ulkomaille. Vaihto-opiskelusta kiinnostuneiden määrä on noussut vuodesta 2016 seitsemän prosenttiyksikköä ja tippunut työpaikalla oppimisen suhteen kahdeksan prosenttiyksikköä.

Yli puolet amiksista voisivat harkita ulkomaille lähtemistä vaihto-opiskelijaksi tai työpaikalla järjestettävään koulutukseen.

Paras kokemus oli ulkomaanvaihtojakso, jossa näin afrikkalaista työ- ja perhekulttuuria. Se oli hienoa.

Ehdottoman kielteisesti ulkomailla suoritettaviin opintoihin suhtautuvien osuus on pienentynyt. Vuonna 2016 vastaajista 36 % ei halunnut missään nimessä vaihto-oppilaaksi ja 31 % työssäoppimiseen ulkomaille. Kyselyssä ei pureuduttu syihin, miksi ihmiset ovat tai eivät ole kiinnostuneita vaihto-opiskelusta. Taustalla voi olla monia asioita, joten amisten kiinnostuksesta kansainvälistyä ei vielä tämän perustella voi tehdä suuria johtopäätöksiä.

Opetushallituksen tekemästä selvityksestä käy ilmi, että ammatillisten koulutuksen opiskelijoista 5 551 lähti suorittaman lyhyt- tai pitkäkestoista ulkomaan jaksoa vuonna 2017. Useimmiten (92 %) kyse oli työpaikalla oppimisesta, lähtijänä oli perustutkintoa suorittava opiskelija (91 %) ja jakson keskimääräinen kesto oli kuusi viikkoa. Pitkäkestoiselle ulkomaan jaksolle lähtijöistä 67 % oli naisia. Vuonna 2017 lähtijöitä oli 11 prosenttiyksikköä vähemmän kuin aikaisempana vuonna. Selvityksessä todetaan, että ammatillisen koulutukseen kohdistetut leikkaukset vaikuttavat myös kansainväliseen liikkuvuuteen.13