Tulevaisuus ja työelämä

[Parasta on, k]un pääsee koulun kautta oikeaan työelämään näyttämään, mitä osaa ja sen kautta saa töitä, kun ihmiset huomaa, kuinka taitava ja motivoitunut olen.

Avovastauksissa kyselyn vastaajia pyydettiin kuvailemaan sitä, millaista elämää he toivovat elävänsä 15 vuoden kuluttua. Vastauksissa toistuivat erittäin usein työ, perhe, lapset puoliso, oma asunto ja toimeentulo, jolla pärjää. Monen haaveena on myös päästä matkustelemaan tai asumaan ulkomaille, säilyttää läheiset ystävyyssuhteet ja tasapainoinen, onnellinen elämä ylipäätään.

Toivon saavuttaneeni sellaisen elintason, että pystyn elämään omillani ja minulla on säästöjä, joilla voin turvata perheeni ja elämäni.

Toivon että olen naimisissa ja minulla olisi lapsi/lapsia. Toivon että olisin käynyt korkeakoulun (hammaslääkäri) ja minulla olisi työpaikka, mistä pidän. Olisin vielä tiiviisti yhteyksissä läheisiin ystäviini. Haluaisin elää vielä terveellisesti ja urheilla ainakin kerran pari viikossa ja tehdä ruokaa itse usein. Minusta olisi hienoa, jos tekisin jotain vapaaehtoistyötä ja pyrkisin jollain tavalla vaikuttamaan yhteiskuntaan.

Tiedän mitä haluan tehdä työkseni ja teen työtä miellyttävässä paikassa. Minulla on fyysisesti ja henkisesti hyvä olo ja minulla on rakkaita ihmisiä ympärilläni.

15 vuoden kulutta uskoisin, että minulla on asunto, perhe, hyvä ja mielekäs työ ja ehkä jopa ylemmän tason opintojakin alla. Tavoitteita elämälleni ovat perheen perustaminen, työssäni eteneminen, maltillisuus ja selviäminen.

[Haaveissani on] ainakin eläimiä ja omia lapsia. Teen omien arvojeni mukaista työtä, ja elän terveellisesti. Asun kaukana keskustassa lähellä luontoa.

Jatko-opinnot

Koulutusjärjestelmä on rakennettu Suomessa siten, että kaikki toisen asteen tutkinnot ovat keskenään samanarvoisia ja että jokaisella tutkinnon suorittaneella on yhtäläiset mahdollisuudet jatkaa opintojaan. AMIS 2018 -tutkimuksessa 26 % vastaajista ilmoittaa jatkavansa opintoja valmistumisen jälkeen. Vain 3 % ilmoittaa hakeutuvansa yliopistoon (vrt. ammattikorkeakoulu 17 %). Syiksi on arveltu muun muassa lukiokoulutuksesta saatavat lisäpisteet hakuvaiheessa sekä puutteellinen ja asenteellinen opinto-ohjaus, joka ohjaa amiksia suoraan työelämään tai ammattikorkeakouluun. Oma hakukelpoisuus ei ole kaikilla edes tiedossa. Edellisessä luvussa esiteltiin opintojen kustannuksia ja kerrottiin, että vuoden 2017 Nuorisobarometrin mukaan opintojen hinta vaikuttaa eniten juuri ammatillisten opiskelijoiden opintopolkuihin. Korkeakoulutuksen hinta saattaa siis olla esteenä hakeutumiselle jatko-opintoihin. Tämä tarkoittaa, että yhdenvertaisuus ei toteudu käytännössä. 1

17 % vastaajista aikoo hakeutua amiksen jälkeen opiskelemaan ammattikorkeakouluun ja 3 % yliopistoon.

AMIS-tutkimuksen vastauksista käy ilmi, että naiset suunnittelevat jakavansa opintoja korkeakoulussa miehiä useammin. Naisista 19 % suunnittelee hakevansa ammattikorkeakouluun, kun taas miehillä vastaava osuus on 14 %. Yliopisto-opintoihin naisista ilmoittaa hakevansa 4 % ja miehistä 2 %. Vastaajista 5 % ilmoittaa hakeutuvansa suorittamaan toista ammatillisen toisen asteen tutkintoa ja 1 % ylioppilastutkintoa lukioon tai iltalukioon.

Kielten opiskelu on vähäistä, kun tähtää ammattikorkeakouluun niin se tuo omat haasteensa.

Työssäkäynti ja valmistautuminen työelämään

Olen […] saanut töitä opintojeni ansiosta.

Amikset arvostavat työtä: 91 % vastaajista on samaa mieltä väittämän kanssa, että työ on tärkeä osa elämää. Luku on ollut lähes sama kaikilla tutkimuskerroilla. Suurin osa opiskelijoista (69 %) ei työskentele opintojensa ohella. Työssä käyvien määrä on kuitenkin kasvanut, sillä vuonna 2016 heitä oli vain 20 % vastaajista, kun taas vuonna heitä on siis 31 %. Tämä saattaa kuitenkin selittyä sillä, että vastaajien keski-ikä vuoden 2016 tutkimuksessa oli matalampi. Suurin osa työssäkäyvistä eli 21 % kaikista vastaajista, tekee töitä osa-aikaisesti 0–20 tuntia viikossa. Loput 10 % kaikista vastaajista työskentelee yli 20 tuntia viikossa, joista 3 % kertoo tekevänsä töitä yli 40 tuntia viikossa.

Työssä käyvistä opiskelijoista 63 % tekee oman alansa töitä. Erityisesti terveys- ja hyvinvointialojen opiskelijat näyttävät työllistyvän hyvin omalle alalleen jo opintojensa aikana (75%), samalla kun tietojenkäsittely- ja tietoliikennealojen opiskelijoista vain 33 % ja humanististen ja taidealojen opiskelijoista vain 41 % tekee töitä omalla alallaan. Vastaajamäärä on kuitenkin sen verran pieni tietojenkäsittely- ja tietoliikennealojen vastaajien kohdalla (n=33), että tästä ei voida tehdä varmaa tilastollista päätelmää.

Kaksi kolmesta ammattiin opiskelevasta voi keskittyä opiskeluun eikä tee töitä opintojensa ohella.

Paras kokemukseni oli se, että pääsin koulun kautta alan keikkatöihin, mitä olin toivonut aina.

Yli kahdeksan kymmenestä (83 %) vastaajasta kertoo olevansa valmiita menemään töihin ammattiopintojensa jälkeen. Vielä positiivisemmin suhtaudutaan omaan pärjäämiseen, sillä 88 % vastaajista uskoo pärjäävänsä tulevassa ammatissaan hyvin. Erot eri alojen opiskelijoiden välillä ovat muuten pieniä, mutta humanististen ja taidealojen opiskelijoiden vastaukset poikkeavat selkeästi keskiarvosta, sillä heistä vain 78 % uskoo omaavansa hyvät edellytykset tulevassa ammatissa pärjäämiseen. Miesten ja naisten välillä ei ole juurikaan eroja, mutta ikä näyttää tuovan lisää uskoa pärjäämisestä.

88 % amiksista uskoo pärjäävänsä tulevassa ammatissaan hyvin.

Usko siihen, että ammatillinen koulutus, jota vastaajat käyvät, tarjoaa heille monipuolisia vaihtoehtoja työelämän suhteen, on tippunut kahdesta edellisestä tutkimuskerrasta kuusi prosenttiyksikköä 84 %:in. Erityisesti terveys- ja hyvinvointialojen opiskelijat uskovat opintojensa tarjoavan monipuolisia mahdollisuuksia työelämään liittyen, sillä heistä 91 % vastasi olevansa väitteen kanssa täysin samaa tai melko samaa mieltä. Ero humanististen ja taidealojen opiskelijoihin on lähes 20 prosenttiyksikköä; heillä vastaava osuus on 72 %.

Vastaajista 63 % ajattelee joutuvansa muuttamaan toiselle paikkakunnalle töiden vuoksi. Vuosina 2011 ja 2013 vastaava osuus oli 68 %, mutta vuonna 2009 vain 59 %. Maantieteelliset erot ovat melko pieniä lukuun ottamatta Lappia ja pääkaupunkiseutua. Lapissa 71 % opiskelijoista uskoo joutuvansa muuttamaan työn perässä, kun taas pääkaupunkiseudulla vastaava osuus on 54 %.

Toivon, että minun ei tarvitse muuttaa pois koti kaupungistani tai ainakaan sen lähiseudulta kauemmaksi työni takia.

63 % amiksista uskoo joutuvansa tulevaisuudessa muuttamaan toiselle paikkakunnalle töiden perässä.

Työttömyys

Haluaisin työskennellä omalla alallani vakituisesti ilman pelko työttömyydestä.

Työttömyyden uhka on pienentynyt amisten silmissä huomattavasti niiden 10 vuoden aikana, kun AMIS-tutkimuksia on tehty. Vuonna 2009 amiksista 60 % pelkäsi jäävänsä ilman töitä valmistumisen jälkeen, kun taas vuosina 2016 ja 2018 luku on enää 46 %. Tähän lienee vaikuttanut osaltaan Suomen talouden kohentuminen ja työttömyysasteen vähittäinen lasku. Vuonna 2009 työttömyysaste nousi nopeasti useamman vuoden laskun jälkeen, mikä johtui talouden taantumasta.2 Positiivisimmin omiin työllistymismahdollisuuksiinsa suhtautuvat terveys- ja hyvinvointialojen (61 %), palvelualojen (57 %) sekä tekniikan alojen (56 %) opiskelijat. Samaan aikaan humanististen ja taidealojen opiskelijoista vain 33 % sekä tietojenkäsittely- ja tietoliikennealan opiskelijoista 40 % ilmoitti uskovansa, että löytää työtä valmistuttuaan.

Usko omiin työllistymismahdollisuuksiin näyttää vaikuttavan myös siihen, ovatko opiskelijat harkinneet opintojensa lopettamista. Niistä opiskelijoista, jotka pelkäävät, että eivät löydä työtä valmistuttuaan, 63 % on harkinnut opintojensa lopettamista.

Opetushallitus on kerännyt tilastoja ammattiin valmistuneiden sijoittumisesta valmistumisen jälkeen. Vuoden 2016 selvityksestä käy ilmi, että vuosi ammattiin valmistumisen jälkeen yli puolet (56 %) amiksista oli päätoimisessa työssä ja lähes viidennes (19 %) työttöminä. Loput olivat muuan muassa opiskelemassa toista tutkintoa tai suorittamassa asepalvelusta. Vastavalmistuneiden amisten työttömyyden huippuvuosia olivat 2014 ja 2015, jolloin heistä oli työttöminä jopa 21 %.3

Yrittäjyys

Haluan olla yrittäjä niin kuin isäni.

15-vuoden kuluttua haluaisin nähdä itseni pyörittämässä omaa yritystä, jolla menisi hyvin.

Muuttunut työelämä kannustaa ihmisiä opettelemaan koko ajan uusia taitoja ja harva suunnittelee pysyvänsä yhdessä työpaikassa koko uraansa. Yrittäjyys istuu tähän kuvaan hyvin ja on amiksille relevantti vaihtoehto monella alalla. Yrittäjyystaidot mainitaan nykyisin jo perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Opiskelijoiden kokemukset siitä, millaisia valmiuksia opinnot ovat antaneet yrittäjänä toimimiseen, ovat hieman heitelleet vuosina 2011–2018. Kahdella ensimmäisellä tutkimuskerralla, kun asiaa kysyttiin AMIS-tutkimuksessa vuosina 2011 ja 2013, yli puolet vastaajista (53 %) oli sitä mieltä, että opinnot ovat antaneet heille hyvät valmiudet toimia yrittäjänä. Vuonna 2016 luku tippui 37 %:in ja vuonna 2018 luku kasvoi vain kaksi prosenttiyksikköä 39 %:in.

Kiinnostus alaa kohtaan on ollut pitkään jo suuri ja tulevaisuuden urahaaveeni on menestyä yrittäjänä juuri opiskelemallani alalla.

Joillekin opiskelijoille on voinut muodostua mielikuva yrittäjyydestä perheen tai tuttavien kautta, mutta osalla vastaajista kosketuspinta yrittäjyyteen saattaa olla hatarampi. Mielikuvat yrittäjyydestä ovat amisten keskuudessa pääosin positiivisia ja arvostus vahvaa: yhdeksän kymmenestä AMIS 2018 -tutkimuksen vastaajasta arvostaa yrittäjiä.

39 % amiksista haluaisi tulevaisuudessa toimia yrittäjinä.

39 % amiksista on sitä mieltä, että opinnot ovat antaneet heille hyvät valmiudet toimia yrittäjänä.

Kolmannes vastaajista (33 %) kertoo toimivansa todennäköisesti ainakin osan työurastaan pää- tai sivutoimisena yrittäjänä. Hieman suurempi osa eli 39 % kertoo haluavansa toimia yrittäjänä tulevaisuudessa. Vuonna 2013 vastaava prosenttiosuus oli 53 %, eli kiinnostus yrittäjyyttä kohtaan on viidessä vuodessa laskenut jonkin verran. Lähes joka viides opiskelija (19%) kertoo haluavansa toimia yrittäjänä jo opintojen ohessa tai kesäisin, mutta kuitenkin vain 3 % ilmoittaa ryhtyvänsä yrittäjäksi heti valmistumisen jälkeen. Puolet vastaajista (51 %) kokee yrittäjyyden sisältävän enemmän mahdollisuuksia kuin riskejä.

Työelämään liittyviä odotuksia ja huolia

Ammattiin opiskelevat odottavat työltä aivan tavallisia asioita. AMIS-tutkimuksen vastaajia pyydettiin valitsemaan annetusta listasta asiat, joita he vähintään edellyttävät työltään. Hyvää työilmapiiriä odottaa 86 % vastaajista, työn mielekkyyden nimeää tärkeäksi 76 % vastaajista ja 71 % vastaajista pitää mahdollisuutta oppia uusia asioita sellaisena asiana, jota he vähintään edellyttävät työltään. Kymmenen vuoden tarkastelujaksolla nämä kolme tärkeimpänä pidettyä asiaa ovat pysyneet lähes samana ja samassa järjestyksessä. Ainoa ero löytyy vuoden 2011 tuloksista, joissa hyvä toimeentulo kiilasi kolmanneksi ohi mahdollisuuden oppia uusia asioita.

Olen 15 vuoden päästä 33 v. [ja] toivon olevani vakiintunut ja töissä jossain mukavassa työpaikassa, missä on hyvä työilmapiiri ja toistuva palkka.

Vuonna 2018 toive siitä, että työ on monipuolista ja vaihtelevaa nousi neljänneksi (68 %) ohi mahdollisuuden pitkäaikaiseen työsuhteeseen, työn arvostuksen ja työn tulosten näkemisen. Hyvän toimeentulon nimeää 67 % vastaajista asiaksi, jota he vähintään odottavat työltään.

Miesten ja naisten välillä ei ole merkittäviä eroja. Sen sijaan eri alojen väliltä löytyy hajontaa. Humanististen ja taidealojen opiskelijat listaavat mahdollisuuden pitkäaikaiseen työsuhteeseen vasta sijalle 12, kun väitteen sijoitus kaikkien vastaajien kesken lasketussa keskiarvossa on kuusi. Neljänneksi tärkeimmäksi asiaksi humanististen ja taidealojen opiskelijat nimeävät mahdollisuuden toteuttaa itseään. Kauppa- hallinto- ja oikeustieteen opiskelijoiden vastauksissa hyvä toimeentulo nousi sijalle kolme ja kannustava esimies sijalle neljä. Myös tekniikan sekä tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen opiskelijat nimeävät hyvän toimeentulon kolmanneksi tärkeimmäksi asiaksi, jota he odottavat työltään.

AMIS-tutkimuksen vastaajia pyydettiin valitsemaan listasta myös ne asiat, jotka heitä huolestuttavat tulevaisuuden työhön liittyen. Eniten ammattiin opiskelevia huolestuttaa huono työilmapiiri, jonka vastaajista 61 % nimeää huolestuttavaksi asiaksi. Seuraavana järjestyksessä tulevat työn stressaavuus (60 %), huono toimeentulo (56 %), liiallinen kiire (56 %) ja oma jaksaminen (50 %). Järjestys on pysynyt lähes samana koko kymmenen vuoden tarkastelujakson aikana. Erona oli esimerkiksi vuonna 2011 se, että vastaajat nimesivät huolestuttavimmaksi asiaksi työn stressaavuuden.

En halua töitä, joissa koko ajan kiire ja asiakkaat hoidetaan robottimaisesti.

Haluaisin perheen ja työn, jossa minulla on hyvä olla sekä sellainen rahatilanne, että pystyn elättämään perheeni ilman stressiä rahasta.

Naisia ja miehiä huolestuttavat samat asiat, mutta sen sijaan eri alojen opiskelijoiden vastauksissa on hajontaa. Humanististen ja taidealojen opiskelijat nimeävät eniten huolestuttavaksi asiaksi huonon toimeentulon ja kolmanneksi huonon työllisyystilanteen. Tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen opiskelijoita sekä kauppa-, hallinto- ja oikeustieteen opiskelijoita huolestuttaa muiden alojen opiskelijoita enemmän se, että työ ei miellytä itseä. Tämä vaihtoehto nousi viidenneksi huolestuttavimmaksi asiaksi heidän vastauksissaan, kun kaikkien vastaajien kesken lasketussa keskiarvossa se on sijalla yhdeksän.